niin. eijeijei. maanantait on niitä hirveimpiä. ei yhtään tykkää. :<

Maanantait on ikäviä. Sillon on aina kylmää tai märkää tai muuten vaan ankeaa, joten kuten tavallista: Tässäkään maanantaissa ei ollut kehumista.

Aamulla äiti potkii ylös jo puoli 7. "Anni hei, unohinko mä sanoa että niitä remonttimiehiä tulee meille puolkaheksan?" "ää.. mitä miehiä? Mähän menen yheksään!" "Niin niin mutta ne poraa niitä reikiä!"  Se oli siis kaheksaan kouluunmeno. Tuntia aikasempi herätys, ja kahtakovempi kiire. :/  Kerennyt edes rauhassa sapuskoida :< Masentavaa.

Koulupäivä sentään meni suurinpiirtein samanlaisesti kuin aina ennenkin, vaikka olikin kahdeksasta neljään koulua.

Koulun jälkeen raahauduin sitten äidin työpaikalle. Juuri kun olin laahustanut ovesta sisään, äiti ilmoittaa pirteästi että menee ainakin viiteen niissä töissä. Jeij. siinä sitten odottelen 1h45min. Väsytti, oli nälkä ja harmitti muutenkin. Jotenkin pälkähti mieleen että siinä aulassahan on uus sohva. nappasin takin ja lösähdin siihen aulaan nukkumaan. Oli ollut työntekijöillä hauskaa kun työntekijän tytär nukkuu sossutoimiston aulassa peittonaan takki. Äiti oli kuulemma kuullu naljailuja. hahhah. ihan oikein :F

*katkera lapsi* :>:>